Stormheit ...Ja surua solkikoivut soi tekst piosenki i tłumaczenie. Posłuchaj MP3 i obejrzyj teledysk z Youtube oraz sprawdź chwyty.

Tekst piosenki

alku:

Ja silloin Suomen tietäjä läksi

vesiä ventoja kulkemaan,

silloin vaikeni Väinön kannel,

kuoli luonto maan.


säe:

Silloin Metsolan metiset piiat

ristit riistivät rinnaltaan,

kullat kulmilta karistivat,

ja huolivat itkien Tapion linnan

mustahan murhehuntuun

ja kauvas korpehen kätkeytyivät

saunahan salaiseen.


säeII:

Silloin karkkosi ihanat immet

päättyi kirjat päivyen neien,

katkesi Kuuttaren kangas,

Ja kautta ilmojen, kautta maan

soi valtava valitushuuto:

On kuollut Suomen suuri Pan,

on kuollut luonnon laulu!


bridge:

Näin yhä Ruotsin rautatammi nousi

ja yli maan sen ylväs latva nousi

Se tammi taivon valon maasta sulki

ja yössä kaihomielin kansa kulki.


kerto I:

Ja hongat humisi huolissaan

Suomen salomailla

ja surua solkikoivut soi

ja huokasi korven kuuset;

hellitteli heinät vienot,

kuikutti kukat kanervan,

ahoset armahat vaikeroi

ja nurmet nuoret itki.

Ja Väinön kantelo kaiutonna

valitti kivillä rannan

ja Suomen laulu orpona, onnetonna

vieri maita, vieri soita,

vieri synkkiä saloja vaan

nääntyen näljissänsä.




väliosa:

Ja hiljaa hyräellen majoissansa

näin päivää kaipaellen lauloi kansa:

" Ain' on päivä paistamatta,

kuu kulta kumottamatta

näillä Väinölän tuvilla,

Kalevalan kankahilla.

Vilu viljalle tulevi,

karjoille olo kamala,

outo ilman lintusille,

ikävä inehmosille,

kun ei konsa päivyt paista,

eikä kuuhuet kumota.

Hauki tiesi hauan pohjat,

kokko lintujen kulennan,

tuuli haahen päiväyksen;

ei tieä inehmon lapset,

milloin aamu alkanevi,

milloin yö yrittänevi,

nenässä utuisen niemen,

päässä saaren terhenisen."


säe III:

Ja kansan riemu seisoi vaiti vaan

oven suussa, orren alla,

murhe, itku isännöi

Väinön maassa yö.

kahlehissa kulki kansan kieli,

murtui Suomen laulun suojamuurit,

katkes kansanhengen kurkihirret,


säe IV:

Raunioiksi vajos Suomen valta.

kylvämättä kasket Kalevaisten,

Kussa taannoin kansan vilja kasvoi,

siellä huojui vaan nyt korpi kolkko;

Kaikui ruske kontioiden;

kussa ennen käkökullat kukkui,

siellä yökkö lensi, huusi huuhkain.


English translation:


Chapter X: …And the Silver Birches Sang In Sorrow


prelude:

So went the Finlands’ sage

to travel by strange waters,

so silenced the kannel of Väinö,

died the nature of the land.


verse I:

So did the sylvan maids of Metsola

rip the crosses from their chests,

lose the gold from their ears,

and miserably took refuge in the black

grief-gown of Tapios’ castle

and long into the wilds

taking to hiding in secret saunas.


verse II:

Gone were the lovely maidens,

ended the book of lady of days,

torn the cloth of Kuutar,

and through the skies, by the earth

rang a horrific groan:

Has died the great Pan of Finland,

has died the song of nature!


bridge:

This is how the iron oak of Sweden rose

and over the land rose its’ grand top.

That oak barred the light from the earth,

and so did the folk travel longing in the night.


chorus I:

And birches wailed in worry

in the woodlands of Finland

and silver birches sang in sorrow,

and sighed the pines of the wilds;

soothed the kindly hays,

whimpered the flowers of heather,

graceful glades moaned

and young grass cried.

And the kannel of Väinö, with no echo

cried at the rocks of the shore

and the song of Finland orphaned, wretched,

rang past the fields, past the swamps,

past the darkest of wilds,

merely starving in grief.


interlude:

And quietly humming in their huts

longing for day sang the people:

“Ever the day to shine,

ever the moon to light the night

here by the houses of Väinölä

here by the grasslands of Kaleva

cold cometh to the grain,

misery for the herds,

lost are the birds

troubled the men

when the days do not shine

no moon to light the nights.

pike knew the beds of streams,

great eagle the ways of birds,

the wind the goings of ducks;

no wisdom for the sons of man,

when was the dawn to come,

when the night to wilt,

at the tip of the misty cape,

at the end of the foggy lands.”


verse III:

And the peoples’ glee stood silent

at the mouth of the door, below the beams,

grief, sorrow hosted

the night of Väinös’ land.

In chains the speaking of men,

broken the bulwarks of Finnish song

shattered the ridgepoles of the spirit.


verse IV:


To ruin fell Finlands’ force,

barren the clearings of Kaleva,

where the grain of the people grew,

there swayed now cold woods;

echoed the thrashing of bears;

where the golden cuckoo hailed,

there only moths flew, owls yelled.


säe IV:

Raunioiksi vajos Suomen valta.

kylvämättä kasket Kalevaisten,

Kussa taannoin kansan vilja kasvoi,

siellä huojui vaan nyt korpi kolkko;

Kaikui ruske kontioiden;

kussa ennen käkökullat kukkui,

siellä yökkö lensi, huusi huuhkain. 

Tłumaczenie