Viikate piosenki

Armahda ja varjelkoon älä saata meitä allikkoon Tänään surut haudataan viimeisen kerran ja tartutaan pisimpään korteen Vihreä on kataja kapsahtaa Vihreä on oksa, joka alta sahataan sekä lehti, jolle jään soittelemaan Myös viimeinen juoma, jonka tilaan...

He eivät sarviaan seinille maalaa Ei heitä rujouttaan saa halaamaan Eivätkä vesillä vilkkailla naaraa kun eivät ujouttaan peittoon saa tai piiloon vahvaa ihmisvihaa Ympärillään ilma**la misantrooppinen luottamusta valavat vain kuolleen tilan kylmät hirret Ei...

Yötä myöten juostuna on kaivettua hautaa kohti paikkaa vakavaa Vihellyksen jälkeen ei kai enää avosaumaa pysty kokoon parsimaan Siellä juoksen itsekin mukanani äidin eväät sekä neuvot naapurin Puulta puulle edeten pitää elämästään kiinni vahva käsi sankarin "...

Pimeyttä varjot aristaa Pimeys on lämmin syli kehtolaulun aikaan Ainoa ystävä, joka luoksein aina palaa Päivämme täällä päätetään ennen kuin ilta antaa itsensä hämärtää mutta miksi surisin hammasta purisin hämärä on renki, isäntä lyö takaisin On taiv...

Kun mielessäni kuljen muiston hämärään, niin toiveistani parhaat rauenneiksi nään. Sain nuoruudelta siivet kerran minäkin ja pilvilinnan jonne lentäisin. Pois siivistäni aika puhtauden vei, ja pilvilinna koskaan valmistunut ei. Ei nuoruus yötä tunne, päivä ai...

On aivan sama, minne kuljet ratsumies. On aivan sama, missä päättyy elonties. Kuihtuu kauneimmatkin ruusut, henkii syksy kuolemaa. Yö kerran kulkijalle levon lahjoittaa On hurma viininkin vain unta häipyvää. Ja laulu kaunehinkin hetken helkähtää. Tunnuslausee...

Niin saapuu kuin itse elämä vasten yötä ajaen ‒ vaan pääseekö perille? Käy katuani pitkin, tervehtii hauturitkin ‒ vaan pääseekö perille? Tammiarkut oikealla, vasemmalla kukat lumpeen ‒ kyllähän hauturi minut tuntee! Muistolauseet mennehistä, puheet muinoin l...

Eihän huolehdita tulevaa, eihän huolestuta kun taas aamu nousee Menneessä riittää purtavaa, keltaiset lehdet ympyrän kun sulkee Syys päiväkirjaani kirjoittaa, kaunolla kirjaa ja viivaa alle Paikkansa välimerkit saa, paikoilleen sydänalasimen alle ‒ paikkansa...

Kautta verkalieden kautta käden kuolleen miehen Kautta väkijuomain kautta kaksihaarakielten Kautta kaunotarten kautta pitsipäällyshelmojen Kautta täyden talon, kuljen luokse vastavalon, luokse kimmelkivien Kuolo kortensa kantaa, kantaa pöytään, pyytää alkama...

Uusi auer saa kaiken pysymään paikoillansa Ken moista kaipaakaan mistä olla huolissansa Tänä päivänä taidan keittää kahvia enemmän laitan pöytään valkean liinan ja hetken hengähdän Tänä päivänä muistan katsoa peiliin hymyillen, tänä päivänä muistan... Mielt...

Jäisiltä aroilta salamoiden Kasakkapartion viimeinen vuoro Kantautuu kumu tuo kavioiden Kuin rantojen miehinen enkelikuoro Polte on silmissä tovereiden Polte, vaan poissa on Tuonelan kaipuu Sydänalaansa haravoiden Pakkasyön kirkkaus päällensä vaipuu...

Muistaisin kaiken jos vain osaisin miten tuuli kääntyi jo alkumatkasta takaisin Miten pihapolun loppuun lakaisin ja vuoteeni petasin samaan aikaan kun toisissa makasin Sinä iltana puhuit kuin kappalainen, "miten meistä jokainen on varmasti arkkunsa arvoi...

Poikki pihamaan paitariepu juoksee Veljeänsä kohti tavoittaa Itku silmissään, viimein kysymään "Kahdenko nyt tästä jatketaan?" Päivänkakkarat, Verenpisarat Pihan kukkapenkissä Tupa hiljainen, on kodin tunnun sen ruudin savun vienyt mukanaan Keitto kylmenny...

Pappeja kyytiin ja suntiot vuoroansa odottaa mikähän olla mahtaa kun kirkon miehet joukolla jonottaa Samalla tuhdolla istutaan piispa ja minä Tähän veneeseen nousemaan päästiin viimeisinä Oli vedessä suolaa, suolaa tai vaikka makua sokerin kyllä kirkon verkot...

Tuulesta kuuluu, ei ole kaikki kohdallaan Yksi uupuu, eikä oikein jaksa toinenkaan Kuuta vasten voi nähdä suden ulvovan Vaan ei aamukasteen nousevan lehtiin pihlajan Näitä minä mietin, mietin kun katson etelään Ei ydintalvet siellä kalistele peitsiään...

Ulapalta saapuu, josta rantoja ei näy Vielä rasvatyven, edes koillistuuli käy Mies veneessänsä, vie aatos aaltojen Ylpeänä soutaa, hankaimet naristen Jos airon pudottaa Ei pinnalle jää kellumaan Alle laineiden Jää airo rautainen Elämäänsä lipuu kokka kohien...

"Hiljaisuuden jälkeen kukaan ei halunnut enää nauraa..." Kulman takaa miehet käy Pitkät takit, ei kasvoja näy Kylmät haulit taskuissaan Syyttävä sormi heilahtaa Viimeistä kertaa... Koputus kuuluu hiljainen Ei katsota enää läpi kintaiden Levolle laske...

Ei pelkää mies mäkiään, ei kengät kavioiden kopsettaan Sen tietää kansan rivit syvät kuinka loivat kupit oksettaa Täällä tavat vanhat tiskille tuodaan Vaikka nälkä on, ehtoollinen juodaan Sitten oman kylän raitit pojat miehiksi opettaa Kun Noutajakin vih...

Sumuisten kattojen yllä kiertelevät lintuparvet Kirkuvat kuin tappiota, tappiotako tarkoittaa Sumu painaa valot alas, alas myös mustat parvet Korvat särkee, kynnet raapii auki tuoreet haavat Siivet lepattaa Eivät kanna omat siivet ilmaa Ilmavirrat auta nousem...

Kuin kuusimetsät sadan vuoden Tai ikihongat mailta tuonen Niin väliin kovan puun ja kuore On kauniit kivet helmitaulun paikoillensa lujaa juuttuneet Myöden sahaa sekä laitaa Ja revennyttä peltipaitaa Teräksellä tietä kairaa Kevyeen kuin talviaamu viima...