Moonsorrow piosenki

Katseessani kirkas valo matkaan läpi autiuden. Kenttä taistelun taakse jäänyt vain toistaa vaimeita kirouksiaan. Veljeni ja viholliseni; ei kukaan heistä sano sanaakaan. Miekan terän tunsin rinnassani, nyt kuulen kutsun Tuonelan. Sade huuhtoo tuhot taistelun...

Katson pohjaan joen sulaneen Vesi taittaa valon himmenneen Katson itseeni, katson sairauteen Itseni kaikesta vapautan Niin kylmä maa jolla makaan Tunnen sen liikkeen jokaisen Yhteen hetkeen mahtuu elämä Ajatukset virtaavat veden matkassa Niin lämmin ut...

Kuolleille kirjoitan nämä sanat. Kuulen pimeydessä huutonne, näen valossa hahmonne. Niin monta teistä jouduin hautaamaan ja maasta kaivamaan. Juoksen kohti tuntematonta. Ehkä kohtaan vielä jonkun teistä, vaikka tiedän että matkamme on päättynyt. Kuulen ved...

[1] Kauan sitten kylän päässä syntyi kaksi poikaa, kaksi perillistä sodanjumalan karhuntaljoin verhotun. Jo kolmen iästä, sanovat, toisiansa alkoivat harjoittaa ja kun teräksensä yhteen kalahti, saattoi kuulla ukkosen. Kauan sitten kylän päässä varttui kaksi...

Auringon kullanhohde hiipuu pimeyteen, petollisen valloittajan loppu lähenee. Usvaisten metsien kansa valmistautuu hyökkäykseen, isiensä uskon puolesta se taistelee. Kun valo katoaa he esiin marssivat ja miekat rautaiset pian ilmassa tanssivat. Ei henkiin kuk...

Painavi mieleni kuin kaikki maa. Vaipuu jo eloni sammalten taa. Ikihonkain siimekseen yksin nyt jään. Menneet on linnut sen, lehvät vain nään. Sulkeutuu maailma kerran ihmisen eestä. Laulunsa viimeinen taivaisiin soi. Syömmeni kyyneleet kuin kastetta ois. M...

Joka ilta saman tuvan kuistilla Vanhus istuu, laulaa vanhaa laulua Sanat saarnin oksilta tuuleen lentävät Puun tuon tarinan muistaa enää hän Kolmen maailman rajalla Juuret maassa kaiken lähteellä Kurkottaa jätti iäinen ain' taivaaseen Lehvänsä suojele...

Polku jostain tuttu vie eksyneet mukanaan Kaatuneet puut metsän reunaan askeleet johdattavat Tällä vielä kaikuu laulu niiden muinaisten voimien Joiden kyyneleistä heijastuu lopun nähnyt tähdetön yö Varmasti lehdet maassa mätänevät jotain muistavat Ehkä ku...

Nälkä väsymys ja epätoivo ajavat meitä eteenpäin. En muista, koska joku meistä olisi viimeksi syönyt tai nukkunut. Päivät ovat lyhyitä, ja aurinko näyttäytyy harvoin. Taakse on jäänyt monia. Täällä muutkin etsivät ruokaa, ja me kelpaamme hyvin. Toivomme löyt...

Veljet sekä siskot, kokoontukaamme yhteen pöytään! On meidän malja nostettava uudelle jumalalle. Tähden alla syntynyt meidän seuraamme nyt liittyy. Hän syö kaikki pöydän antimet ja vapahtajaksemme ilmoittautuu. Ketkä asettivat sankarinsa juhlittaviksi aina m...

Astu saliin kadotuksen Tänne varjotkaan eivät sinua kutsu Kuuletko, tunnetko mitään? Joku hengittää kiivaasti hamuten ilmaa Kuiskaukset kaikuvat loputtomasti Tiedät ettei täällä ole ketään Niin kauhu hiipii vaikka mihin piilottaisit Vai henkesikö jättäisit?...

[ASKELMILLA] [esinaytos] [MAAILMALLE] Kuun vielä varttuessa kulki kuiskaus päällä veen kaukaa. Aallot levotonna löivät vasten sateen pieksemää rantaa. Kauan hiljaisia lienneet salot alla pohjoisen taivaan. Vain yksinäinen vire tuulen soi. Keihäs karhunkaa...

Kävi matkallaan lammelle tuntematon Lupaa kysymättä juomaan siitä kumartui Tiedon varjellun mieleensä virautti Suunsa loitsuilla kätketyillä täytti Vierellä lammen lahoava hirsipuu Kätki juuriinsa riimujen syvimmät salat Valtaa moista käsittäisi ruskin...

Saapui hän keskelle hävityksen kylään ammoin niin rauhaisaan. Katot hehkuivat väreissä liekkien ja veri rakkaiden peitti maan. Vihan nostatti ja kiiri taivaisiin. Niin moni lieni jo tiellä tuonelaan vaan he viel' ei veisi häntä mukanaan. Vaik' joukkonsa hän...

"Kuolee karja, kuolee suku, samaten itse kuolet; vaan nimi ei koskaan kuole, hältä ken on hyvän saanut. Kuolee karja, kuolee suku, samaten itse kuolet; yhden tiedän mik' ei kuole: manalle menneen maine." (H'vam'l) Jo luku viimeinen saa, surmansa kohdannut le...

Pimeyteen joka täällä on Ei ketään voida valmistaa Täällä on kylmä Ilma kuivaa suuta Köysi hiertää jalkaa Köysi sama hiertää kaulaa Nälkä on öin ja päivin Se riuduttaa On keho vangittu Vain ajatusta hallita voi ei Voi suden kieltä kahlita ei Viek...

Jo pimeys saa Laskeutuu kuolleiden maahan Alas taivas painaa päämme Hävityksen silmiltä piilottaa Yksin yöstä kurkotan valoon Sen halki huudan: päästäkää minut! Ei kukaan sanaakaan sano Tuskin vaipuu uneen On kajo poissa palavan maailman Pois huuhdott...

[PUNAISEN LUMEN VALTAKUNTA] Aseisiin, oi pohjoisen soturit! Isiemme pyhällä maalla vihollinen meitä vastaan kruunataan vain kuolemallaan. Kristityt karkoitetaan. Taivaansa porteilla verellän kastetaan. Te kurjat, heikot käännyttäjät jotka astutte meidän tiel...

Aseisiin, oi pohjoisen soturit! Isiemme pyhällä maalla vihollinen meitä vastaan kruunataan vain kuolemallaan. Kristityt karkoitetaan. Taivaansa porteilla verellän kastetaan. Te kurjat, heikot käännyttäjät jotka astutte meidän tiellemme. Kadotukseen, taivaan l...

Kuuletko tuulen vuoria jäytävän? Jäälinnoissa talven yksin se ulvoo. Vapautettu pakkanen pian meidät saavuttaa. Rautaportit avautuu, on aika kuoleman. ...kun syksy vaihtuu talveen. Ei kylmyys tunne armoa, ei pakkanen väisty... koskaan! Tunnetko poltteen jäis...