Marko Hietala piosenki

Äänes tunnen ja kuulen, se kaikuu äärettömään Menit rikki, mut muistan pidempään Vaikka murtuu miehen mahti, tomu täyttää astian Tänäkin yönä tiedän lepoon sinun mut laulavan Isäni ääni. Sillä laulan minäkin Isäni ääni. Laula poikani sinäkin Isäni ääni....

Torit, kadut aivan autioita, talot kaikki valon hohteessa. käyn ja katsastelen akkunoita, hiljaisuus on suuri, juhlaisa. Lapsiparvet silmät liekehtien, kuusten ympärillä kaartavat, tyynnä välkkyy katse vanhempien, mieliin elpyy muistot armahat. Arkis...

Tuun pohjoisesta, etelästä, lännestä itään Lähden eri suuntaan ennen kuin sä tajuut mitään Höyrypilven herra ajaa päälles, veri jyskyttää Kone on niin trimmis, että sulta sekoo pää Oon yksi mies ja veturi, ja runnon läpi yön Lopuks lähtee luotijuna...

Kasvoton noita tuomion Kehä kallioiden, olin huoleton Sanoistaan sain kivet saappaisiin Kivi kielellä ei laulu mennytkään niin Vain luodit avaruuden, sora ilmat päästi puvustain Minä leijun tyhjyyteen, siellä vuoren seinään törmäilen Hoiii! Kivet suu...

Kuin höyhen taivaiden hohtavien, minä pilviin laskeuduin Ja valkeiden läpi tuntureiden kulki tie, jolta havahduin Minä kuljin myös ehkä päivän, yön, mutta aikaa tiedá en Jätin taakse sen, sumuun eksyen, paikkaan jälkeen entisen Mun muistoi tuuli jo vi...

Tähtes vaipui mustaan aukkoon, tapahtumain taivaanrantaan Valot loisteensa kadottaa hiljaa yksi kerrallaan Selkäs takaa tie pimentyi. Kadotit haaveesi aikaan Eihän valo koskaan saanutkaan silmiäs aukeemaan En nää, ken kädet yhteen toi Kun toistaan...

Minä olen tie. Rakas, kerro toivees ja se vie Minä olen tie. Valhe, totuus, suoja, syvä avaruus Pimeyteen tai valoon, pyhien vai kirottujen taloon Minä olen tie. Rakas, kerro toivees Ja se tie sinut vie Tulenko vierees kauempaa, kun tyhjyydestä soi sa...

Kuin tähti Kaukainen, kylmä tuike ja kutsu Et kuule, et nää ollenkaan Kuinka selittäisin sen palon ja raivon, vetovoimien himon, syöverin, kaivon Hauluan sut rintaani vasten palamaan ainiaan Kuin hiekka Auringon paahtama, janosta tehty Se vääjäämätt...

Vihdoin saavuttiin Maan poikki matkattiin Läpi tuulen, tuiskunkin Kotimaamme maisemiin Ajan hampaan kalvamiin Aina kuljemme takaisin Mut arki jääköön taa Kauan saimme odottaa Vuoden taas tätä kaipasin Ilta tuntureiden meille hohtaa Matkamiehet pala...

Näen sen. Outouden, nuo kasvot pilvien. Vien sinut luo ihmeiden Kuulen sen, lahjan tuulen, melkein sanat lehtien. Ei, niitä ymmärrä en Saavu siis. Illan kuutamon sillan luuta on rakenteet. Sinäkin taian teet Maahan ruohikon vangittuina paljaat jalkas nyt...

Minä olen murhatun haamu, ja minä olen murhamies Olen päättynyt tie, jolle eksyin itse, kenties On väärin elää loppuun jo kauan ennen kuolemaa On väärin jatkaa, kun on päälle ladottu maa Haavoilla ovat haaveet, aavoilla aaveet Niiden joukossa...

Vaeltajan hahmo, kukkuloiden kutsu, saapasnahka henkeni ratsu Outoja maailma ja minä, suunnistajan tähdet kaikkinäkevinä Taivas hylkii, ja seuraa helvetti, on vain aika ilman tajua On vain suonieni puna, valkeudesta hohtaa houkutuksen hajua...