Kalmankantaja

Jälleen löydän itseni tuijottamasta tyhjyyten Sisälta palavan kehän, Sisälta pimeän Tutkien tähtiä, salaisuuksia, hetkiä Löytääkseni lähteen pimeän Ajan lopussa ei enää loista kirkkainkaan tähti yllä maan kaikki luomasi katoaa kaikki katoaa Näen kirk...

Ei näitä luita enää pakkanen kalva Leposija viimeinen, hanta vailla ristiä Ikuisesti vangittuna epäpyhään maahan Mausoleumini metsän alla piilossa Puiden juurissa arkkuni lahoaa Hautakammiooni ikiajoiksi sidottuna Vaikka liha on luistani irronnut Eivätkä silm...

Kaukaisuudessa liekki öistä mustaa syleilee sumuisten lehtojen hautatulet ikuisesti kohti taivasta kurkottaa kaiut hiljaisuudessa, kuolonvirret hautasaattueessa loputtoman kulkueen vaikerointi ilman täyttää Seurakunta vailla johtajaa kohti loputonta vaelt...

Öinen usvahuntu vetten päälle laskee mustiin vesiin sekoittuu yksinäisen kuun valo pimeydessä sulaa lampeen syvään, kylmään Ei täällä tuulet puhalla ei laula kuikka ulapalla hiljaisessa syvänteessä kuolemalla koti on mustaan lampeen... Hyinen ranta...

Maailmankuvani musta, en näe valoa Mieleni pirstaleina, viha pelasta Pidä minut polulla, minua opasta Saata minut pois tästä maallisesta haudasta Olen katsonut silmiin kaunista Tartu minua kädestä, vie jo mukana Pimeyteen, luokse mustan tulen Syleile i...

Muinainen nimetön jumala kasvonsa salaisuuksiin kätkee Liikkuen yö varjoissa, uhrinsa pimeyteen syöksee Tanssivat nyt liekit yön Luoden varjoja pimeyteen Kiroten sielun saastuneen Polttaen myrkyn taivaallisen Kitkeäkseen mädän siemenen Valossa harhaan...

kuolema kaikuu kolkoissa halleissa mädäntyneiden ruumiiden saastuneet sielut vaeltaa ikuista ympyräänsä, elämäänsä temppeleissä näissä, joiden alla ei puhdas maa lepää keihästetyn ruumiin kahlitut raajat merkkinä uskostanne ristille naulitun "vapahtajan...

Yön synkkään syliin lasken sieluni Pimeän huntuun kätken ruumiin kuolevaisen Hyinen veri varjot maalaa mustemmaksi Raato maaksi puiden alle halajaa Halla-yöhön katoaa henkäys viimeinen Tähtien ikuinen katse toimitusta todistaa En tänne koskaan tahtonut j...

Kalm ank antaja kantaa itsensä lisäksi teidät pois On alun ja lopun välinen matka lyhyt ja hutera Koettelemusten maailma, aina tusk an sanelema Ei puu kaan kasva yhdessä yössä Etkä sinä selviä ikänä Vaikka ristiin nojautuisit Uskoon turvautuisit Kuollee...

Öisen taivaan kuningatar musta joutsen suruvirren laulaa taivaan itku metsän täyttää rikkoo synkän hiljaisuuden Syvyydestä kutsu kaikuu käy täältä portti tuonelaan musta vesi eloton väsynyttä ruumista hyväilee Varjot tanssii yllä unohdetun saattaa s...

Syvällä kuusimetsän syleilyssä iätön polku vailla kulkijaa Jalanjäljet muinaisten kulkijoiden varjoihin hukkuneet Metsänkulkija - ikuisesti vaeltaa Kalmankantaja - valottoman polun taa Vailla suuntaa, vapaana ajan kahleista kalpea hahmo usvaan katoaa...

Routaisesta maasta, vainajalasta nousen ylle tähtien Kaiken ajan loputtua näen maailmankaikkeuden Kuolemasta karkoitettuna, elämän hylkäämänä Tähtisumun varjossa alkutiedon lähteellä Metsänkulkija - ikuisesti vaeltaa Kalmankantaja - valottoman polun...

Katseeni kohtaa mustat vedet tyynet, rauhalliset jonka aallot kuiskivat nimeä ikuista nimeä kuoleman Se tarttuu minua kädestä se vetää puoleensa sen tyyneys rauhoittaa minua Se lohduttaa se pitää minua kuin omana lapsena Sen salaisuudet sen myst...

Olen kyllästynyt tähän valoon joka silmiäni arastaa Olen kyllästynyt tähän ympäröivään maailmaan Sateisesta ikkunasta luon katseen kaukaisuuteen Näen vain paljouden kaikkea, jota en tahdo nähdä Mielessäni vain hengen riiston halu, joka syvästä vihastani kumpua...

Uhrialttareita, temppeleitä vuosisatoja rakentaneet ja aina uudelleen vaipuneet polvilleen Uhriksi, sadoksi kulkutaudin. Riistäneet hengen toisiltansa ja silti langenneet rukoukseen Lampaat, heidän paimenensa. Kansat ja heidän kuninkaansa. Anoneet armoa herr...

Väsynyt pyhiinvaeltaja matkalla viimeisellä Loputon polku kuuraan katoaa Läpi vuosisatojen on kulkija tietä etsinyt Milloin koittaa matkan pää Halki loputtoman pimeyden Käy taival uskonsa kadottaneen Vailla toivoa pelastuksesta Unohdettna määränpäätä etsien...

Haluan hakata kasvojasi, iskeä vasaralla ruhoasi Murskata joka ikisen luusi, täyttää kehosi veitsen viilloilla Haluan tuhota ihimisyntesi, viedä rajan taakse henkesi Erittäin hitaasti ja varmasti repiä sinun kylkesi irti Haluan leikata irti varpaasi, sormesi,...

vaistot tukehtuu, tunto lakkaa veri sammuu, liekki ei enää hehku sääli on valtava sana siihen hukkuu moni varsa mustankalpea, sairas ihminen jänteet repeää ja luut murtuu silmät sokeutuu ja keuhkot hukkuu yksinäisenä tämä sairas nukkuu vesi puhdistanee paits...

Pimeys olkoon saapuva Pimeys jossa valolla ei ole kotia Synkkään verhoon kiedottuna aurinko Valoton päivä, Valoton yö On kaikkialla Niin Kylmää, niin hiljaista Vienon valon esiin tuoma Tuore Haudan usva Sade kylmä piiskaa, lietsoo vihaansa Kuin ruos...

Rajoja veteen luotuja Rajoja haihtuvia Varjoja, harhakuvia Varjoja, tulevasta Katkerat, haihtuvat äänet Kuin veteen piirretyt rajat Katoavat varjoihin On kaikkialla hiljaista Vajoan syvyyteen synkän euforiaan Ympärillä vain mustaa ja kaunista Tois...

Hiljaa kuin varjo takanani hiivit Aamunkoittoon kätket katseesi Sinä olet viikate joka siipeni leikkaa Minä olen hurmeista kauraa jonka katseesi niittää Pelon tiellä kuljen ja se pelko on yksi: elämä Sinä olet se kylmä perkele joka sydäntäni jäätää Kaikki on v...

Hanki hohkaa kuolemaa. Se uumaansa päivänvalon kadottaa. Routaan monet tällä hukkuneet. Ikuiseen uneen vaipuneet. Yö varjonnut tähdet kirkkaimmat Olen täällä veren vankina. Varjoon auringon ja kuun. Maailma pimeyteesi hukkuu. Oi Sen kylmyys K...

En milloinkaan huoli pyhyyttäsi En ikinä kaipaa armoasi En koskaan nauti maljastasi En tavoittele paikkaa taivaastasi On vieras sinun arvosi On tuntematon tahtosi En kaipaa sinua polullani En kaipaa sinun opastustasi En milloinkaan huoli pyhyyttäsi...

Käännän veistä haavassani jotta tuntisin taas itseni Vain itseni minä omistan Itsetuhon tie on polkumme Me molemmat kärsimme Käännän veistä haavassasi vain olemalla itseni En usko tulevaan En tunne enää kosketustasi Olen heikko, liian sairas nousemaan...

synkän metsän hiljaisuus usva sakeana kuin savu sinun silmät puhkotut eivät näe mitään sinun häpeäsi, sinun elämäsi päättyvät metsän rajaan joka ei ole kaukana missään sinua ei haluttu kukaan ei sinua kuunnellut mitään apua et saanut nyt luontoon haluat sinne...

Unien siivillä matkaan aikaan muinaisten aikaan ennen ristin taakkaa kaipaan hautalehtoon aikojen takaiseen kuolleiden ympäröimänä seison ikuisuuden tuolla puolen yli vuosisatojen kadotettuun tietoon kurkotan Lämmössä uhritulien muinaisen virren viettele...

Sokaisen itseni nähdäkseni kuin jumala Ja Revin sieluni irti ruumista Jotta tuntisin kaiken voimasi Astun pois valosta kuolemaan Oi kirkkain tähti yön, opasta minua Valaise polkuni viisauden tulella Minua ohjaa, minua johdata Ikuisuuteen, luokse kaunii...