Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus piosenki

am kohlenfeuer stehend ich schaue in das haus in gedanken darüber, was ich nicht mehr bin alles kennst du, tust und kannst du viel besser als ich je also glaub ich und fürchte sehr ich brauche euch, doch ihr braucht mich nicht mehr ich ahnte, dass ich nie un...

die schwächen der vergangenheit dampfen in ihren löchern in den frostigen tälern wartet der mann des ewigen winters hier verdichten sich die übeltaten zu kleinen hügeln links könnt ihr die flächen von enttäuschungen sehen am horizont macht den übelsten lärm...

On kulunut jo monta vuotta Siitä yöstä kun sen unen näin Pelkäsinkö aivan suotta On elämä mennyt aina eteenpäin Sun vierelläsi kävelen niin kauan kuin Pyydät jatkamaan Niin pitkälle kuin kykenen Kunnes tietäsi yksin joudut kulkemaan Kun koittaa päivä...

Sinä päivän kaikki muuttui Kummalliseksi jotakin tapahtui Ote lipesi Joku näki unessa siivet Viimeisen enkelin Jokin nousi taivaalle Ja taivas tummeni Nyt on satanut puoli vuotta Ei sateelle loppua näy On lämmintä Silti palelee Jäät sulaneet heikoiksi Ja sitt...

me emme tiedä mikä harhaan käänsi pään mikä voima veti valokiilaan lähetyvään rekan alle viimeinen huuto hukkuu ei vielä poika tiedä mitään kun kotona nukkuu jää talon ovi auki se odottaa palaavaa viima huoneessa kynttilät sammuttaa poika herää kylmän syleily...

lumi sulaa, riisuu kauniin peiton rujon maan kevään jätteille nyt hautauomat kaivetaan kuumeisesti luonnon rumuus piiloon lapioi, kun et omaa luontoasi piiloon laittaa voi ullakolla, pienen nurkkahuoneen hyllyllä ase, koneen osia ja miestenlehtiä poika makaa...

das auto blieb stehen im wind aus norden um mich öffnet sich der lottogewinner land damals als alles zusammenbrach, hab' ich begriffen: es ist besser wegzugehen fürs gepäck der familie hatte ich keinen raum noch für die familie so fuhr ich allein hier läuft...

yli metsän, pellon kirkonkellot ne kumeana kaikaa sunnuntain mustissaan oli pappi ja suku mutta joku siitä haudalta puuttui kai vanhempi veli meni rankamettään eikä se joutanu saattelemaan isä oli toiselle antanu talon toiselle jäi vain kova maa kylmä ja kov...

sinä käskit heidät peremmälle paikkaan vihonviimeiseen sinä vastaan kuusikymmentäkaksi lasta, naista ja vanhusta ei kuulu enää huuto ei lasten itku äitien anelu vanhusten vaikerrus sinä elät kuolemanpelossa se on varmaa että palat helvetintulessa vain verilä...

auto jätti tielle tuulee koillisesta ympärilläni avautuu lottovoittajien maa silloin kun kaikki alkoi sortua, minäkin päätin: pois on lähdettävä ei perheen tavarat mahtuneet mukaan eikä perheenikään menin sitten yksin täällä ei mikään toimi niin kuin pitää...

poimivat joestaan lintuja suoja-asuissaan hikoavat visiirin sisäpuolen kyyneleet lohduttomat joki kiehuu ongella mies onkimatta pää kalju peittämättä tyhjä katse kuin samea vesi samantekevää tehdas seisoo tympeä tuuli oksistossa ruosteinen pyörre jaloissa mi...

so war er nochmal halbwegs gekommen er hatte sich für besser gehalten die donnerstürme nähern sich der gedanke bleibt unklar er steht krumm inmitten des hofes zu müde, um steine umzustoßen er guckt zurück um zu bemerken nur die spuren folgen ihm warum blie...

tuskin tunnen häntä ja kuitenkin tulin häntä tapaamaan hän on niin kovin kaunis vieläkin kun kääntyy minua katsomaan tämä yö on minulle viimeinen kuulen hänen sanovan olen sairas ja väsynyt ihminen ja siksi lähteä haluan sinä tiedät jo jotakin elämästä jotai...

se pommikoneiden aalto yllä tuon uinuvan maan ajoi hiljaisen, harmaan kulkueemme lumeen kahlaamaan ensin sai jokainen nähdä sen maailmanpalonsa oli miehen jokaisen poltettava oma talonsa aina kun tulitus loppuu taas jatkaa taivallustaan ryhmä vaivainen, joka...

hukun katseeseen poltan viimeisen savukkeen uskon ihmiseen olen sekaisin yöhön yksin jään kylmään ja pimeään ei enää maistu mulle viinisi sun kävelen öisiä katuja susta voimaa saan tanssimaan olen sekaisin 

minun oikeus on ottaa kaikki, mikä minulle kuuluu vastaväitteisiin en edes suostu vastaamaan se minun asia on eikä kuulu kenellekään muulle se sinun asia on kun omiasi käyt tuhlaamaan on oma häpeäsi jollet osaa kyynärpäitäsi käyttää silloin ystäväsi tulee si...

hinter einem kleinen see schon vergangen lange her sieht 'ne hütte abgeschieden haus der allerhärtesten eigen ist der wald um ihn wo er stiefelt fest dahin kümmert sich um steine kaum die tritt er aus dem weg nyt on mies! auf die stunde vorbereitet die halb...

Nukun huonosti ja liian vähän ja kun nukun näen pahan unen mistään ei ole jäljellä mitään ympärilläni en näe ketään tekemätöntä ei tehdyksi saa syntejä ei voi sovittaa on vielä kovin monta asiaa anteeksiantamatonta luuletko tosiaan selviäväsi kaiken jälkeen...

niin sovittiin, täällä ei enää nähdä on kaikki se mitä voi nähty täällä pois menemään minut voi nyt jo päästää on elämään halua uutta löytää taas yhden pois saatan jäsenen nuoren sukupolven vien lepäämään maahan johon minulle ei jäänyt laskijaa siis sovit...

Tuuli pieksää kasvoni Kuin ennenkin Jos tahtoisi auttaa minua Seisomaan omilla jaloilla Selkä suorana, pää pystyssä Täytyisi joka suunnasta virrata tuulen Kuin koira oksennukselleen ¨palasin radalle en voinut tietää etten takaisin halunnut ennen kuin kokeilin...